Lähdön hetki on tässä!

Tänään ja tarkalleen noin neljän tunnin kuluttua se koittaa, kolmen kuukauden sairaanhoitajaopintoihin liittyvä harjoittelu Vietnamissa. Tätä on valmisteltu jo vuoden verran ja vaikka aikaa tuntui olleen kummasti, stressin määrä painottui kuitenkin näihin pariin vikaan viikkoon. Tässä kootusti tapahtumat:

Kesäkuun loppu: Enpä ole ennen Vietnamin viranomaisten kanssa asioinutkaan. Skannaan passini Vietnamin kontaktihenkilöillemme, jotka kiikuttavat sen lähimpään lähetystöönsä viisumihakemuksen ja opiskelijaviisumiin tarvittavien papereiden kanssa. Suunnitelmana on, että lähetystön tutkittua ja hutkittua asiaa, lähettää se yhdyshenkilöille koodin, jonka he edelleen lähettävät meille sähköpostitse ja jolla me sitten haemme Helsingin lähestystöstä kirjoitetun viisumin passin väliin.

Kolme viikkoa ennen lähtöä: Koodia ei kuulu, alan huolestua. Tiedustelen asiaa yhteystyökumppaneilta. Kirjeenvaihtoa noin puolitoista viikkoa.

10 päivää ennen lähtöä: Skannattu paperi täynnä vietnaminkielistä höpinää leimoineen päivineen saapuu meiliini. Mitään muutahan paperista ei ymmärrä, kuin viisumin haetut päivämäärät: ne olivat tosin jostain kumman syystä muuttuneet ihan toisiksi kuin millä me viisumia olimme hakeneet. Marssin Kulosaaren lähetystöön. Koko homman piti olla täällä päässä selvä nopeasti, mutta ystävällinen virkailija ilmoittaakin minulle, että viisumi on noudettavissa kaksi päivää lähtöä ennen. Siis jos mitään ongelmia ei viisumihakemuksen kanssa ole. Hän toki lupaa soittaa mikäli ongelmia tulee mutta samalla kehottaa kuitenkin soittamaan ennen kuin tulen viisumia hakemaan (siis jos he eivät muistakaan soittaa...).

8 päivää ennen lähtöä: Kuopion matkakaverini soittaa oman viisuminsa perään. Lähetystö ilmoittaa, ettei saamallamme paperilla viisumia heltiä, "puuttuu toinen sivu". WHAAAAAAAT, mikä h....vetin toinen sivu?!? Alkaa parin päivän vimmainen sähköpostikirjeenvaihto osallistujalistalla: minä, Kuopion opiskelukaveri, opettaja, Kulosaaren lähetystö, Vietnamin kumppanit. Alan selailla vimmaisesti Jobstepista itselleni harjoittelupaikkaa Suomesta loppuvuodelle, mikäli koko homma kaatuu tähän. Varaan Suomen harkkapaikan.

3 päivää ennen lähtöä: Menen hakemaan viisumia Kulosaaresta. Nyt tuntuu onnnistuvan. Pientä säätöä. Lähetystössä aletaan sutata valkoisella korjaustussilla viisumistani jotain väärää tietoa. Kuulemma kunnossa on, mutta ihan vaan varuilta täti kehottaa tulostamaan tuon surullisen kuuluisan "toisen sivun" mukaan, ihan vain jos haluavat rajalla siihenkin vielä tutustua.

1 päivä ennen lähtöä: Kirsikkana kakun päälle, pankkini ilmoittaa minulle tekstiviestillä, että luottokorttini on suljettu mahdollisen kortin tietojen vuodon vuoksi. Uusi kortti tulee KOTIosoitteeseen viikon, parin kuluttua. (!!!)

Tsiisus!