Ohi on!

Vikana päivänä kävelin ulos osastolta; mikä fiilis!

Viimeisen harjoitteluviikon vietin ensiavussa ja oli taas mielenkiintoista. Ambulanssien varustelu täällä ei ole kovin kummoinen, eikä lähelläkään länsimaista tasoa. Mitään sairaanhoidollisia varusteita en nähnyt ambulansseissa, jotka toivat potilaita ensiapuun, ainoa varustelu näytti olevan iso happipullo. Näistä ambulansseista potilaat sitten itse kävelivat tai omaisten toimesta kannettiin ensiapuosaston ovelta sängylle. Moni potilaista saapui myös taksilla ja täällä taksikuskit ovat ilmeisen ystävällisiä; he oma-aloitteisesti hakevat ensiavusta potilassängyn ja auttavat potilaan taksista siihen, sekä vielä työntävät potilaan sänkyineen takaisin sisään. Ja näinpä yhden todella iäkkään mummon tulevan perheensä kanssa mopon kyydissä ensiapuun, keskimmäisenä kolmen hengen kyydissä.

Ambulanssi tuomassa potilasta...

Ensiavussa potilaat eivät viivy kauaa; tarkistetaan tärkeimmät elintoiminnot ja sitten kyyditys apuhoitajan toimesta kuvauksiin tai aika nopeasti osastolle tai kotiin. Nopeaa toimintaa. Sairaanhoitajien tehtävänä siis lähinnä vitaalien ottaminen potilailta, kanylointi, verinäytteet ja lääkitykset injektioina tai suoneen. Näitä sitten harjoiteltiin viikon aikana.

Lonkkamurtumapotilasta tässä lastoitetaan. Minulta kysyttiin, olenko nähnyt tällaista "laitetta" koskaan ennen... Kerroin, että meillä lastat näyttävät vähän erilaisilta...

Opettajat Thanh, Duc, sekä oppilas minä

Perjantaina oli sitten päätösseremonia meille kahdelle suomalaiselle ja kolmelle hollantilaiselle, vaikka minä olin ainoa, joka oikeasti päätti harkkansa tähän viikkoon, toiset jatkaa 2-3 viikkoa vielä. Puheita ja virallista pönötystä ja olipa meidän pitänyt koostaa myös Power Point-esityskin siitä mitä ollaan opittu harjoittelun aikana. Sitten saatiin viralliset kunniakirjat suoritetusta harjoittelusta. Illalla meidät oli vielä kutsuttu hoitotieteen laitoksen illalliselle. Odotettiin jähmeän virallista dinneriä, mutta ensi kädessä pöytään tilattiin 24 tölkin laatikko paikallista olutta ja lasit olivat täynnä koko ajan. Siinä laitoksen dekaanikin, aiemmin mainittu ja pelätty tohtori Ankin heitti viihteelle. Illalla mentiin vielä pelaamaan biljardia ja muut jatkoi iltaa pidemmälle, kun itse jouduin lähtemään pakkaushommiin ja valmistautumaan seuraavan aamun Hanoin lentoon. Surulliset jäähyväiset hollantilaisille, mutta onneksi vielä nähdään kun palataan Hueen viikon kuluttua turistelun merkeissä.

Ja tässä kahvilassa on juotu päivittäin kahvit tai teet hollantilaisten kanssa ja reflektoitu päivän kulkua...

Päätösseremoniassa koko konkkaronkka

Upea, erilainen ja silmiä avaava harjoittelu takana, meikä lähtee nyt lomalle! Luvassa kaksi viikkoa Vietnamin kiertelyä ja sitten vielä jonnekin muualle, kun tämän maan viisumi umpeutuu. Minne, se jäänee nähtäväksi. Jos jaksan, voin päivitellä valokuvia lomalta. Kiitos kun jaksoitte lukea ja kommentoida! Cảm ơn, kuten täällä tavataan sanoa!

Kuuluisa tohtori Anh ja diplomien jako, sekä perinteiset kuvaussessiot

Hoitotieteen laitoksen pamppujen kanssa illallisella