perjantai 11. marraskuuta 2016

Säiden armoilla Huessa & vietnamilaisia uskomuksia


Lämpötila on eilen ja tänään ollut +20 täällä Huessa! Siihen päälle vielä vihmova sade, niin ollaan jo ihan Suomen kesämeiningissä. Ei ole ollut ilmastoinnille tarvetta. Lämpötila on siis laskenut hetkessä 10 astetta... Paikalliset vetää toppatakkia päälle. Ei uskoisi, mutta jopa Pohjolan karaistunutta asukkia alkaa palella. Säiden paranemisen toivossa eletään...

Opettajamme Thanh kertoi meille vietnamilaisista uskomuksista liittyen lapsen saamiseen ja synnyttämiseen. Kuten monessa muussakin Aasian maassa, myös täällä poikalapsi on erityisen toivottu ja raskaana olevan naisen vatsan muodosta ja napaviivasta voidaan tehdä monenlaisia päätelmiä. Kuulemma kuitenkaan tyttölasten abortointeja ei Thanhin mukaan enää tapahdu. Kun nainen on synnyttänyt ensimmäisen lapsensa, ottaa perhe sairaalasta istukan mukaan ja hautaa sen kotitilansa maahan. Uskotaan, että näin lapsi aikuistuttuaan vielä palaa paikalle, jonne istukka on haudattu, eikä siten ilmeisesti hylkää vanhempiaan. Synnyttäneen naisen ravinnon tulisi uskomuksen mukaan sisältää mahdollisimman paljon suolaa ja mahdollisimman vähän vettä. Synnyttäneelle syötetään mahdollisimman suolaista kalaa, lihaa tai riisiä, mutta ei vihanneksia. Tätä uskomusta ja sen negatiivisia terveysvaikutuksia vastaan hoitajat joutuvat taistelemaan joka päivä.


Synnyttäneen naisen päästyä kotiin hän pysyy sisällä, pimeässä huoneessa, jonka ikkunat on peitetty, jotta tuuli ei pääse sisään. Tämä siksi, että tuuli kuulemma menee synnyttäneen naisen korvasta sisään ja vanhemmiten sitten ilmeisesti kuulo huononee. Samasta syystä useilla synnyttäneillä naisilla osastolla on korvissaan pumpulitupot (joiden luulin itse olevan korvissa metelin vuoksi). Nainen siis on synnytyksen jälkeen kotona pimeässä huoneessa vauvan kanssa yhdestä kolmeen kuukautta, perheen uskomuksista riippuen. Naisen sängyn alla poltetaan tänä aikana hiiliä, jotta synnytyksen jälkeinen verenvuoto pysyisi mahdollisimman pienenä ja ihon karvatupet (joiden kautta tuuli voi myös mennä naisen sisään) supistuvat mahdollisimman pieniksi (ja siten tuuli ei pääse naisen sisään). Erityisen tukalaa kuulemma kuumana vuodenaikana... Nainen ei myöskään peseydy 1-3 kuukauteen synnytyksestä, koska vesi voisi mennä sisään kehoon ja aiheuttaa huonoja asioita (mitä, en saanut selvää). Nainen toki saa pienen määrän jotenkin tietyllä lailla keitettyä vettä, jolla voi hiukan pyyhkiä itseään tämän peseytymättömyysjakson aikana. Vedellä pesun sijaan naiselle annetaan suolakylpyjä, joissa palaviin hiiliin heitetään suolaa ja nainen makaa sängyllä savussa, jota suola palaessaan saa aikaan. Keskenmenon saanut nainen ja perhe tuovat huonoa onnea muille ja siksi joskus muut kuin aivan läheisimmät perheenjäsenet saattavat vältellä keskenmenon saanutta perhettä 1-3 kuukauden ajan. Nämä uskomukset ovat kuulemma katoamassa, mutta isoäitien ja anoppien valta perheissä on vielä suuri ja osa perheistä noudattaa edelleen kyseisiä perinteitä.

Onneksi on kivojakin juttuja, kuten tämä pikkuhaukku...

Kiipeilytekniikan haarakonttorin työntekijät hommissa...

Lapset puetaan kunnolla kun on kylmä...

Bahn my-patonkikisan tämänhetkinen voittaja...

Ja illalla aurinkokin näyttäytyi...


Ei kommentteja: