Torstaina pääsin uudelleen leikkuriin. Ja tällä kertaa samassa leikkurissa oli meneillään kaksi leikkausta, joten ahdasta oli. Esimerkiksi toisella pöydällä leikattiin urologista potilasta ja toisella pöydällä oli meneillään sektio. Ja porukkaa lappasi sisään ja ulos älytöntä tahtia. Mekin opiskelijoina saimme vaan marssia salista toiseen miten halusimme. Päivän jännittävin hetki oli kun saliin tuli potilas sektiota varten. Rouva oli lääkärin mukaan noin 100-kiloinen, normaalin vietnamilaisen synnyttäjän paino yleensä muutama kymmenen kiloa kevyempi. Anestesialääkärillä oli hankaluuksia antaa spinaalipuudutusta, koska "potilas kuulemma niin lihava". Henkilökunta tuntui muutenkin vähän naureskelevan potilaan painolle ja ainakin meille avoimesti englanniksi päiviteltiin potilaan lihavuutta. Itse sektio oli aika brutaalia hommaa, leikkausaukkoa revittiin ihan kunnon voimalla isommaksi kahden leikkaavan lääkärin toimesta. Pian kohdun avaamisen jälkeen näkyikin paksu, musta tukka ja vauva oli hetkessä ulkona. Vauvan vointi vaikutti hyvältä ja poika sai päähänsä pipon ja villatakin päälleen. Äidille vauvaa ei juuri esitelty, vaan se kärrättiin salin ulkopuolella leikkauksen lopun ajaksi.
Tosin jännä päivä ja tosi hienoa nähdä tällaista. Suomessa en usko pääseväni mukaan sektioon tai synnytykseen. Näitä varmaan tulee ensi viikolla lisää. Sitä odotellessa.
Spinaalipuudutuksen anto
Ja tässä hän on: terve poika, ikää 1 minuutti
Ja tässä jo vaatetta päällä...
Kaksi leikkausryhmää samassa salissa
Vatsan alueen tähystysleikkaus
Aamun ensimmäinen vauva: terve tyttö
4 kommenttia:
Näin "lukijan" näkökulmasta katsottuna niin ihan uskomatonta et sulla saa olla kamera/puhelin mukana ja saat räpsiä kuvia. Mahtavaa kun pääsee näkemään tota touhua. Ei taida Suomessa onnistua? 😂
Joo, kamera saa laulaa ja ihmiset salissa vaihtuu tiheään ja kännykät soi. Ei varmasti tule onnistumaan Suomessa. Tai tammikuussahan mä sen Töölön sairaalassa näen... =)
Mahtavia kokemuksia ja uutta perspektiiviä asioihin siellä saat! Tosi mahtavaa!
Helsingissä jo täystalvi.. toivottavasti vielä tammikuussakin! Toivottavasti törmätään koululla, kun oot palannut! :)
Suski: Kyllä varmaan tavataan! Kiva kun jaksat lukea! =)
Lähetä kommentti