Viimein Huen nähtävyyksiä katsastamassa; Tu Ducin ja Minh Mangin hautapaikat.
Toinen ja viimeinen viikko kirurgisella osastolla menossa. Tällä viikolla olen ollut ortopedisen kirurgian osastolla, jolla on tullut vastaan jo todella ilkeän näköisiä haavoja. Suurin osa moottoripyöräonnettomuuksista. Näin muuten viime viikonloppuna sellaisen ihan itsekin, kun paikallinen kaveri kaatui mopollaan liikenneympyrässä ja jäi ensin makaamaan keskelle liikennettä. Olin juoksemassa jo paikalle, kun pääsi itse ylös ja tien varteen ja näytti siltä, että olkapää oli ainoastaan sijoiltaan ja ruhjeita. Onni onnettomuudessa. Osastolla olosuhteet huomioiden (todella kuuma ja kostea ilma, aamu klo 8 ja seisomista kaksi tuntia putkeen) on lähellä, ettei ole tullut huono olo, sen verran hurjaa haavaa on tullut vastaan. Ortopedisellä, kuten juuri muillakaan osastoilla, ei ole fysioterapeutteja, eikä juuri muitakaan erityistyöntekijöitä sairaanhoitajien ja lääkärien lisäksi. Joten leikkausten jälkeinen kuntoutus jää pelkän hoitajien ja lääkärien antaman ohjauksen varaa ja potilas jumppauttaa itseään jos jumppauttaa.
Lääkettä suoneen...
Potilas tässä oli kärsinyt 15 vuoden ajan alaraajan haavasta, joka välillä paranee ja välillä ei. Tässä otetaan nyt koepalaa haavasta...
Opettajamme Hai
Pääsin myös leikkauksia seuraamaan, mikä on hyödyllistä, koska viimeinen harjoittelu tammikuussa tulee olemaan leikkurissa. Salissa meininki näytti ihan asialliselta sekä aseptiikan, että henkilökunnan toiminnan suhteen (mitä minä nyt kokemuksellani voin sanoa...). Seurasin hollantilaisten opiskelijoiden kanssa kilpirauhasen pahanlaatuisen kasvaimen poistoa (läpimitta noin 3cm), posken korjausleikkausta (seurausta moottoripyöräonnettomuudesta) ja trakeostomiaa (meningiitin seurauksena potilas ei pysty itse hengittämään), jossa potilas oli vain sedatoituna, ei nukutettuna.
Pakollinen selfie Evan kanssa
Anestesiologi intuboi...
Trakeatuubin asennus...
Aika menee kovaa vauhtia ja enää vajaa neljä viikkoa harjoittelua edessä. Sittenhän sitä jo melkein tullaan kotiin. Ensi viikolla synnytysosastolle.
3 kommenttia:
Hai on rennon oloinen kaveri?? Vai onko tämä vain kameran aiheuttamaa?? 😉
On rento. Välillä vaan mietityttää kuinka ymmärtää meitin huumoria... Kiva tyyppi.
Jää kyllä vahva intuitio, että jos tuon menon kestät, niin suomen kirra-jakson jälkeen olet kovahermoisena ja ripeänä plikkana paikkasi sairaanhoitajana löytänyt. Nimim. vähän rankempaa hommaa ;o)
Lähetä kommentti