Vaikeuksien (joista saitte lukea viime päivityksestä) kautta onnistuin saamaan itseni Hanoihin. Eli ihan oikeassa maassa ollaan jo vaihdon onnistumisen suhteen. Vaikka lento oli kerrankin suora Aasiaan, Bangkokiin, venyi matkanteko kuitenkin melkein vuorokauden mittaiseksi. Ja ensi kertaa sinivalkoisin siivin. Suhtautumiseni kotimaiseen, nimeltä mainitsettomaan lentoyhtiöön, on ollut aina kalsea, samalla lailla kuin yhtiön asiakaspalvelu. Nyt lentohenkilökunnan ystävällisyys yllätti positiivisesti, mutta matkustajissa oli sitäkin omituisempaa porukkaa. Ja kyse ei siis ollut edes suomalaisista.
Ensinnäkin, lennollehan oli eksynyt Maikkarin/Nelosen/Alfa TV:n kuvausryhmä Anni "Kadonneen jäljillä" Hautalan siivittämänä. Ei siinä mitään, kohdallani käytävän toisella puolella kuvattiin ilmeisesti jaksoa, jossa aasialaisen näköinen nuori mies lentää Thaikkuihin etsimään kadonnuttaan. Aika hyvää settiä tulossa varmaan! Itse Anni oli valinnut istumapaikkansa muualta (ettei vain bisneksestä?), mutta kuvausryhmän poijjaat istui seurueineen ihan vieressä. No, en ihmettele Annin valintaa. Poijjaat nimittäin nauttivat sitten lennon aikana väkevän jos toisenkin ja jutut alkoi olla sen mukaisia. Ja alkoholihan ei ole ilmaista kotimaisella ruokajuoman jälkeen! Kyseessähän oli siis yölento ja vinkiksi nukkumisesta, valoja himmennetään. Nää poijjaat ei sitä ilmeisesti ollenkaan tajunneet vaan keskustelivat kovaan ääneen ja kuultiinpa vielä känniavautuminen jos toinenkin, sekä toisilleen ja ohjaajalle (joka ei ollut päihtynyt). Lupasivat ohjaajalle pyhästi, ettei lennon aikainen pämppääminen vaikuta kuvausaikatauluihin tai muihin sellaisiin ja "tämä jää kyllä tähän". Ja aamulla tietty kyselivät toisilleen, että "voisko puhutut jutut jäädä kahden välisiksi". mitä nyt koko muukin koneellinen sai ne kuulla. Aamulla poijjaat päivitteli, nukahdettuaan kahdeksan tunnin pölisemisen jälkeen, että "olis saanut lento kestää vielä pari tuntia lisää, jotta olis ehtinyt nukkua ennen kuvausurakan alkua pitempään", itse toivoin koko yön päinvastaista.
Muualla matkustamossa: edessäni olevalla rivillä istuvat, Itä-Euroopasta kotoisin olevat, keski-iän ylittäneet rouvat, sekä juuri täysi-ikäisyyden ohittanut poika (matkalla Koh Samuille?), pämppäsivät omia juomia kassista. Viskiä näytti olevan ja litran lekassa oli 10-osa jäljellä, kun lentoemo takavarikoi sen. Olivat tietenkin täysin englantia osaamattomia. Sitten jo koneeseen mennessä kiinnitin huomiota nuoreen naiseen, jonka asu oli lievästi sanoen paljastava ja hän näytti jonkin verran mentaalitapaukselta ja/tai päihtyneeltä. Hän sitten pitkin yötä vaelteli koneen käytävää edes takaisin, istua kökötti lattialla vessan edessä itkeskellen ja lopulta löytyi nukkumasta vilttikasan päältä lentokoneen takaosan varauloskäynnin luota. Lentoemojen hyväksynnällä ilmeisesti. Joten suuri osa lennosta menikin ihan tosi-tv:n merkeissä, enkä ehkä siksi saanutkaan nukuttua ollenkaan.
Itse Vietnamiin pääsyssä ei ollut muita ongelmia, kuin että meinas taas kerran matka tyssätä maasta poistumislipun puuttumiseen check-inn-tiskillä. Yritin siinä selittää, että viisumi on, lähetystön täti Hesassa sanoi, ettei tartte ja kerroin, että lippu Bangkokista pois löytyy. Näytettyäni lipun, pääsin armosta koneeseen. Ja rajalla homma toimi kuin aseman vessa, eli hyvin sutjakkaasti sisään.
Mikäs se siinä? Tuttu maku. Täältä voi ostaa kaikkea!
Olen aiemmin matkoilla Askon kanssa ajatellut, etten osaa suunnistaa pätkääkään, kun señor Mapa suunnistaa niin hyvin. Ei ole koskaan tarttenut siis itte tehdä asian vuoksi mitään. Nyt huomaankin, että kartan luku toimii todella mallikkaasti ja kaikki paikat, joihin olen halunnut mennä, on löytyneet. Näin sitä matkailu avartaa ja itsestään oppii ihan uusia asioita, vielä tässäkin iässä. Hanoissa menin mukaan katuruokakierrokselle ja kierreltiin pienellä porukalla katuruokamestoja, joihin ei todella olis ikinä itse eksynyt. Ja Asko, kun tulet tänne, saat saman kierroksen puoleen hintaan, minulta! Ihan törkeän hyviä ruokia ja samalla kiintoisaa tietoa vietnamilaisista ja kulttuurista. Minulle myytiin samaan lippuun viiden dollarin lisähinnalla lippu vesinukketeatteriin, joka on kaikkien aikojen turrejuttu täällä. Tai kyllä sillä varmaan on kulttuurissa vankka perusta, mutta eihän siellä paikallisia tietty ole. Mutta olipa tosi hieno ja kun en mitään odottanut, sain paljon. Paitsi kuvia en. Tässä kuvasatoa lähinnä ruokakierrokselta.
Bun cha eli possua riisivermisellin ja kasvisten kanssa
Banh rim eli possua ja sieniä riisitaikinan sisällä
Oikealta: Nem chua: hapatettua possunnahkaa fritattuna, Banh sân: makea donitsi ja Nem: kevätkääryleitä,sekä Banh goi eli tyyliinakakku possulla
Pho-keiton serkku, eli Bun rien (keitto ravunlihalla ja friteeratulla tofulla)
Mustariisivanukas
Banh my, eli vietnamilainen patonki ja vietnamilainen kahvi vatkatulla keltuaisella.
Ai niin, olen oppinut sanomaan vietnamiksi kiitos. Huono juttu vaan on se, että kun hiukan painottaa sanaa väärin, tulee sanoneeksi ole hiljaa. No, vietnamin ääntämykseni on huippuluokkaa, joten tuosta ei tartte huolehtia. Ja Askon mukaan mulla ne tarkottaa muutenkin samaa asiaa.
3 kommenttia:
Hei mahtavaa päästä TAAS lukemaan reissu kuulumisia!! No on kyllä ollut jännitystä ilmassa, ennen lähtöä siis. Mutta kaikki hyvin nyt. Minkä tyyppisessä asunnossa sä siellä asut? Asutko Kuopion vahvistuksen kanssa samassa asunnossa vai omassa?
Täällä Suomessa ja Hey:ssä on kaikki ennallan :) Alku shokin jälkeen, osaan jopa tehdä jo jotain!! Kirjoittelehan lisää kuulumisia. En tiedä toivonko kuvia, koska sit alkaa ärsyttää vielä enemmän...:D
Pidä lippu korkealla!!
Kiva, että jaksatte seurata ja kommentoidakin joskus. Piristää kummasti näitä iltoja täällä!
Niin se piti vielä sanoa, et ilmankos Petri viihtyy niin hyvin työssään, kun ei oo työvuorot niin yks oikoisia :D Aina joku siellä pitkillä lennoilla varsinkin sekoilee...Mut ihan hanukasta se, et suomalaiset aina meuhkaa, et suomalainen lentoyhtiö ja kotimainen ja sitä ja tätä. Kun varmaan 80% Finnairin asiakkaista on muita kun suomalaisia. Eipä muuta :)
Lähetä kommentti