KoLotus: Sisätautien harkkaraportti

Olen siis selvinnyt kolmen viikon sisätautiharkasta ilmeisesti puhtain paperein. Nuo viikot sisälsi päivittäistä ihmispaljoutta hoitajien, hoitajaopiskelijoiden, lääkärien, lääkäriopiskelijoiden, potilaitten ja perheenjäsenten muodossa, melkein päivittäistä myllytystä tohtori Anin puolelta lääkärikierroilla ja päivittäisiä lääkityksiä iv- ja im-injektioiden muodossa, sekä kanylointeja ja verinäytteitä. Harkka päättyi perjantaina samalla tavalla kuin alkoi ekana maanantaina: tohtori Anin lääkärikierrolla mukana muiden (lääkäri)opiskelijoiden kanssa. Ja joka kerta: "Finnish nursing students! In front!". Ja samalla alkoi myllytys. Lääkäri kyselee meiltä kysymyksiä, joihin kuudennen eli viimeisen vuoden lääkäriopiskelijatkaan eivät osaa vastata. No, tietäähän sen, että persiilleen menee meiltäkin tai ei ole hajuakaan, kun kysellään taudeista, joihin ei olla koskaan törmätty. Ja tämä kaikki miltei ymmärtämättömällä "englannin" kielellä. Ja meidän oli joukossa tietenkin aivan mahdotonsa yrittää edes piiloutua väkijoukkoon. Joten nyt ihan mielenkiinnolla vaihdetaan osastoa, näillä näkymin lastenosastolle, jossa kuulemma on vielä enemmän porukkaa, mutta toivottavasti ei tohtori Ania. Anin puolustukseksi sanottakoon, että hän ystävällisesti kyllä haastatteli minut ja määräsi antibiootteja pitkään jatkuneeseen ripuliin, kiitos siitä. Kyselivät myös, että onko koskaan tehty tähystystä, kerroin ettei ja ettei nytkään ole sille tarvetta (ei täällä, eikä tässä lasaretissa, kiitos!) Seuraavassa kuvasatoa.

Lääkelistojen tarkistusta...

Sitten sekoitellaan ja vedellään ruiskuun...

Mopolla kouluun... ja tässä murto-osa...

Näkymä sisätautiosaston 6. kerroksen partsilta, jossa kaide noin 1 m korkea...

Ei, tämä ei ole kuppauslaite, vaan EKG-laite... Potilas tässä huusi ääneen rintakipujaan, mutta eipä kovin kummallista lääkitystä tuntunut saavan, eikä mitään elvytysvalmiuttakaan nostettu... Siinä sängyn vieressä valmistauduin paineluun...