Synnytysosastolla Huessa ja lomalla Saigonissa

Synnytyssali harvinaisen tyhjänä. Kuten näette, potilas makaa synnytysvuoteella, joka on tuollainen mukava metallisänky ilman patjaa. Kuvassa myös opettaja Duc

Kaksi viikkoa synnytys- ja gynekologisella osastolla meni nopeasti. Olen ajatellut, että hoitajana työskentely naistentautien puolella olis mielenkiintoista, kun ainakin opinnot oli hyvin mielenkiintoisia. Täällä olen nyt kuitenkin joutunut toteamaan, ettei varmaan ole mun juttu, sen verran brutaaleja tapauksia olen nyt nähnyt. Täällä siis on synnytys- ja naistentautien osasto samoissa tiloissa. Lääketieteen opiskelijoita on tuttuun tapaan runsaasti ja yksityisyydestä toimenpiteiden tai synnytysten aikana ei ole tietoakaan. Porukkaa lappaa sisään ja ulos toimenpidehuoneista ja ovet on sepposen selällään kun naiset on tutkimuksissa, luonnollisesti osaston huomioon ottaen, alapää paljaana. Aiemmin en ole alkanut voida huonosti katsellessani leikkausta, haavoja tai verta. Mutta nyt aloin. Nuori, jo aiemmin keskenmenon saanut, rouva oli saapunut osastolle verenvuodon vuoksi. Lääkäri tutki rouvaa ultraamalla kohtua ja selvisi, että istukka on vielä kohdussa ja pitää tietenkin saada sieltä pois. Ultran jälkeen lääkäri yksinkertaisesti poisti istukan vetämällä sen pihdeillä ulos rouvan huutaessa kivusta (Suomessa tämä tehdään humautusnukutuksessa). Meinasin ihan oikeesti pyörtyä, niin ilkeetä teki. Ehkä pahin kokemus ikinä. Tähän verrattuna näkemäni synnytykset ei ole ollut mitään.

Synnytyssalissa täällä on neljä paikkaa, jossa synnytyksen eri vaiheissa olevat naiset odottelevat tai vuorollaan/samanaikaisesti synnyttävät. Kivunlievitystä ei ole saatavilla, koska kivun katsotaan täällä olevan hyväksi ja kuuluvan synnytykseen. Ja tämä kaikki tietenkin 20 opiskelijasilmäparin seurannassa. Esimerkiksi keskiviikkona synnyttämässä oli meidän yliopiston lastentautien opettaja ja katselijoina todennäköisesti hänen omat lääkäriopiskelijansa. Ja jos lapsi ei meinaa riittävän ripeästi tulla ulos, kätilö edesauttaa asiaa painamalla täydellä voimalla synnyttäjän vatsaa. Karua meininkiä...

Jossain siellä takana on potilas...

Huen yliopiston päärakennus

Tämän osaston kokemus on karmeuksistaankin huolimatta ollut tosi hieno, koska synnytyksiin en Suomessa yleensä opiskelijana tai työssäkään pääse. Muutenkin, kun tässä alkaa olla harjoittelu lopuillaan, voisi summata jo, että on ollut tosi palkitsevaa päästä seuraamaan näin erilaista sairaalameininkiä kuin meillä. Enää viikko ensiavussa, niin pakkaan kamat ja lähtö Huesta on edessä. Sitä ennen käväisin kuitenkin viikonloppulomalla entisessä Saigonissa eli Ho Chi Minhissä. Hieno kaupunki vaikka asukkaita onkin käsittämättömät 9 miljoonaa. Katselkaa kuvia (osastolta ei ole enempää, kun arvelin, ettette ehkä halua kuvia alapäistä... ja jopa täällä niiden kuvaaminen olisi asiatonta)

Ho Chi Minh 52. kerroksesta koettuna

Ja ostoskeskuksessa on luistelurata ja jäädytettyä popcornia!

Itse herra Ho Chi Minh

Perinneasu ao dai

Iltapäivätee ja -kakku

Ja täälläkin on muutamia mopoja

Jokivarsi (ei se, joka on Vantaalla... )